Polvikipu ja sen hoito – Kattava opas syistä kuntoutukseen
Polvikipu on yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelinvaivoista, joka vaikuttaa merkittävästi elämänlaatuun kaikenikäisillä ihmisillä. Olipa kyseessä urheilijan rasitusvamma tai ikääntymiseen liittyvä nivelrikko, oikea tieto on avain kivun hallintaan ja toimintakyvyn palauttamiseen.
Tässä artikkelissa käymme läpi polvikivun yleisimmät syyt ja tehokkaimmat hoitomuodot uusimman lääketieteellisen tutkimustiedon valossa.
1. Mistä polvikipu johtuu? Yleisimmät syyt
Polvikivun syy vaihtelee usein iän ja aktiivisuustason mukaan. Tutkimukset ovat tunnistaneet useita keskeisiä diagnooseja, jotka selittävät suurimman osan polvioireista.
Polven nivelrikko (Osteoartroosi)
Nivelrikko on yleisin polvikivun syy erityisesti yli 50-vuotiailla. Se on etenevä sairaus, jossa niveltä suojaava rustopinta kuluu, mikä johtaa kipuun, jäykkyyteen ja toimintakyvyn laskuun. Laajat katsaustutkimukset osoittavat, että polven nivelrikko on yksi johtavista liikuntarajoitteiden syistä maailmanlaajuisesti, ja sen esiintyvyys kasvaa väestön ikääntyessä [1].
Patellofemoraalinen kipuoireyhtymä (PFPS)
Nuoremmilla aikuisilla ja erityisesti juoksijoilla yleinen vaiva on ns. "juoksijan polvi" eli patellofemoraalinen kipuoireyhtymä. Kipu tuntuu tyypillisesti polvilumpion takana tai ympärillä, ja se pahenee portaissa kulkiessa tai pitkään istuessa. Tutkimusten mukaan tämä vaiva liittyy usein lihasepätasapainoon: erityisesti lonkan loitontajien ja ulkokiertäjien heikkous lisää kuormitusta polvilumpiolle [2].
Kierukkavammat ja nivelsiteet
Äkilliset polvikivut johtuvat usein traumoista, kuten eturistisiteen (ACL) repeämästä. On kuitenkin tärkeää huomata, että ns. rappeumaperäiset kierukkarepeämät ovat hyvin yleisiä myös täysin oireettomilla ihmisillä. Laajassa tutkimuksessa havaittiin, että jopa 60 %:lla oireettomista yli 50-vuotiaista löytyi magneettikuvissa kierukkarepeämä. Siksi pelkkä kuvantamislöydös ei aina selitä kipua [3].
2. Polvikivun riskitekijät
Ymmärtämällä riskitekijöitä voimme ennaltaehkäistä kipujen syntymistä tai pahenemista.
Ylipaino: Ylipaino lisää polviniveleen kohdistuvaa kuormitusta merkittävästi. Systemaattiset katsaukset osoittavat kiistattoman yhteyden korkean painoindeksin (BMI) ja polven nivelrikon kehittymisen välillä. Lihavuus on yksi suurimmista muokattavissa olevista riskitekijöistä [4].
Aiemmat vammat: Vanhat polvivammat, kuten nivelsidevauriot, lisäävät riskiä kehittää nivelrikko myöhemmällä iällä.
Lihasheikkous: Erityisesti etureiden (quadriceps) heikkous on sekä nivelrikon riskitekijä että seuraus kivun aiheuttamasta käyttämättömyydestä.
3. Tehokkaat hoitokeinot tutkimusten mukaan
Miten polvikipua tulisi hoitaa? Nykyaikainen lääketiede suosii yhä enemmän konservatiivista (ei-leikkauksellista) hoitoa suurimmassa osassa tapauksia.
Liikuntaharjoittelu on "kultainen standardi"
Monet pelkäävät liikunnan pahentavan polvikipua, mutta tutkimusnäyttö osoittaa päinvastaista. Laajan Cochrane-katsauksen mukaan säännöllinen, laadukas liikuntaharjoittelu vähentää kipua ja parantaa fyysistä toimintakykyä polven nivelrikkopotilailla yhtä tehokkaasti kuin kipulääkkeet, mutta ilman sivuvaikutuksia [5].
Millaista liikuntaa?
Voimaharjoittelu: Vahvistaa polvea tukevia lihaksia.
Aerobinen liikunta: Parantaa yleiskuntoa ja auttaa painonhallinnassa.
Lonkan vahvistaminen: Patellofemoraalisessa kivussa (PFPS) tutkimukset suosittelevat erityisesti lonkan ja polven yhdistettyä voimaharjoittelua. Lonkkatreenin lisääminen on osoittautunut tehokkaammaksi kivun lievittäjäksi kuin pelkkä polven alueen harjoittaminen [2].
Painonpudotus
Jos potilaalla on ylipainoa, painonpudotus on yksi tehokkaimmista tavoista lievittää nivelrikkokipua. Meta-analyysit osoittavat, että merkittävä painonlasku (yli 5 %) vähentää kipua ja parantaa toimintakykyä huomattavasti [6].
Milloin leikkaus on tarpeen?
Leikkaushoitojen rooli on muuttunut viime vuosina. Esimerkiksi rappeumaperäisten (ei tapaturmaisten) kierukkarepeämien hoidossa tähystysleikkaus ei tutkimusten mukaan tarjoa lisähyötyä verrattuna fysioterapiaan tai lumelääketieteelliseen leikkaukseen [7] [8]. Leikkausta harkitaan yleensä vasta, jos asianmukainen konservatiivinen hoito ei ole tuottanut tulosta tai kyseessä on laaja akuutti vamma tai pitkälle edennyt nivelrikko (tekonivelleikkaus).
4. Ennaltaehkäisy: Voiko polvikipua välttää?
Kuormituspiikkien välttäminen
Yksi yleisimmistä syistä polvikipujen alkamiseen, olipa kyseessä juoksija tai kuntosaliharrastaja, on liian nopea kuormituksen lisääminen. Kudokset tarvitsevat aikaa sopeutuakseen rasitukseen. Tutkimukset puhuvat ns. "Acute:Chronic Workload Ratio" -ilmiöstä. Tämä tarkoittaa, että jos harjoittelun määrää tai tehoa lisätään äkillisesti (ns. kuormituspiikki) verrattuna siihen, mihin keho on tottunut edellisten viikkojen aikana, loukkaantumisriski kasvaa merkittävästi. Turvallinen harjoittelu on nousujohteista ja tasaista, ilman rajuja hyppäyksiä [10].
Hyvä yleisterveys suojaa niveliä
Polvikipu ei ole aina pelkästään mekaaninen ongelma, vaan siihen vaikuttaa koko kehon terveydentila. Uusin tutkimustieto korostaa metabolisen terveyden merkitystä. Laajojen meta-analyysien mukaan metabolinen oireyhtymä (johon liittyy mm. kohonnut verenpaine, verensokeri ja kolesteroli) lisää merkittävästi riskiä sairastua polven nivelrikkoon. Tämä johtuu matala-asteisesta tulehduksesta, joka vaikuttaa haitallisesti nivelen aineenvaihduntaan. Siksi terveellinen ruokavalio, hyvä uni ja sydänterveydestä huolehtiminen ovat tehokasta polvikipujen ennaltaehkäisyä [11].
Erityisesti urheilijoilla vammojen ennaltaehkäisy on mahdollista. Laaja "meta-analyysien meta-analyysi" osoittaa, että neuromuskulaarinen harjoittelu, joka sisältää tasapaino-, voima- ja hyppytekniikkaharjoitteita, voi vähentää eturistisidevammojen (ACL) riskiä merkittävästi, jopa 50 % [9].
Yhteenveto
Polvikipu on monitekijäinen vaiva, mutta sen hoitoennuste on usein hyvä oikeilla menetelmillä. Tieteellinen näyttö korostaa passiivisten hoitojen sijaan aktiivista kuntoutusta.
Liiku kivusta huolimatta (kivun sallimissa rajoissa): Liike on lääkettä nivelelle.
Vahvista lihaksia: Erityisesti reisi- ja pakaralihakset tukevat polvea.
Hallitse painoa: Pienikin painonpudotus vähentää polveen kohdistuvaa rasitusta.
Vältä turhia leikkauksia: Keskustele lääkärin kanssa fysioterapian mahdollisuuksista ensisijaisena hoitona.
Lähdeluettelo
[1] Cross M, Smith E, Hoy D, et al. The global burden of hip and knee osteoarthritis: estimates from the global burden of disease 2010 study. Ann Rheum Dis. 2014;73(7):1323-1330. PMID: 24553108.
🔗 Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/24553108/[2] Nascimento LR, Teixeira-Salmela LF, Souza RB, Resende RA. Hip and Knee Strengthening Is More Effective Than Knee Strengthening Alone for Reducing Pain and Improving Activity in Individuals With Patellofemoral Pain: A Systematic Review With Meta-analysis. J Orthop Sports Phys Ther. 2018;48(1):19-31. PMID: 29366228.
🔗 Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29366228/[3] Englund M, Guermazi A, Gale D, et al. Incidental meniscal findings on knee MRI in middle-aged and elderly persons. N Engl J Med. 2008;359(11):1108-1115. PMID: 18784100.
🔗 Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18784100/[4] Silverwood V, Blagojevic-Bucknall M, Jinks C, et al. Current evidence on risk factors for knee osteoarthritis in older adults: a systematic review and meta-analysis. Osteoarthritis Cartilage. 2015;23(4):507-515. PMID: 25278027.
🔗 Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25278027/[5] Fransen M, McConnell S, Harmer AR, et al. Exercise for osteoarthritis of the knee. Cochrane Database Syst Rev. 2015;1:CD004376. PMID: 26405113.
🔗 Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26405113/[6] Christensen R, Bartels EM, Astrup A, Bliddal H. Effect of weight reduction in obese patients diagnosed with knee osteoarthritis: a systematic review and meta-analysis. Ann Rheum Dis. 2007;66(4):433-439. PMID: 17304186.
🔗 Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/17304186/[7] Khan M, Evaniew N, Bedi A, et al. Arthroscopic surgery for degenerative tears of the meniscus: a systematic review and meta-analysis. CMAJ. 2014;186(14):1057-1064. PMID: 25157057.
🔗 Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/25157057/[8] Thorlund JB, Juhl CB, Roos EM, Lohmander LS. Arthroscopic surgery for degenerative knee: systematic review and meta-analysis of benefits and harms. BMJ. 2015;350:h2747. PMID: 26079770.
🔗 Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26079770/[9] Webster KE, Hewett TE. Meta-analysis of meta-analyses of anterior cruciate ligament injury reduction training programs. J Orthop Res. 2018;36(10):2696-2708. PMID: 29786980.
🔗 Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/29786980/[10] Gabbett TJ. The training-injury prevention paradox: should athletes be training smarter and harder? Br J Sports Med. 2016;50(5):273-280. PMID: 26758673.
(Keskeinen tutkimusartikkeli, joka selittää kuormituspiikkien ja loukkaantumisriskin välisen yhteyden.)
🔗 Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/26758673/[11] Wang H, Cheng Y, Shao D, et al. Metabolic syndrome and the risk of osteoarthritis: a systematic review and meta-analysis. Osteoarthritis Cartilage. 2016;24(12):273-281. PMID: 27568567.
(Meta-analyysi, joka osoittaa metabolisen oireyhtymän ja yleisterveyden suoran yhteyden nivelrikkoriskiin.)
🔗 Linkki: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27568567/