Kiropraktiikka: Historiasta nykypäivään – Mitä "niksautus" oikeasti on ja mihin hoito perustuu?
Kun selkä on jumissa tai niska ei käänny, monen mielessä käy ajatus kiropraktikosta. Mielikuvat alasta vaihtelevat kuitenkin rajusti: osa pitää sitä ihmeparantamisena, osa pelkää "luiden rusauttelua".
Kiropraktiikka on yksi maailman yleisimmistä manuaalisen hoidon muodoista, mutta Suomessa sen sisältö ja vaatimustaso ovat monelle yhä tuntemattomia. Tässä artikkelissa sukellamme kiropraktiikan pintaa syvemmälle: mistä ala sai alkunsa, kuinka pitkä koulutus ammattilaisilla on ja miten nykytiede on muuttanut hoitofilosofiaa.
Koulutus: Maisteritason osaamista ulkomailta
Yksi suurimmista väärinkäsityksistä liittyy kiropraktikoiden koulutukseen. Moni ei tiedä, että kiropraktikon tutkinto on yksi manuaalialan pisimmistä ja vaativimmista.
Suomessa ei ole kiropraktiikan peruskoulutusta. Siksi kaikki Suomessa toimivat, Valviran laillistamat kiropraktikot ovat hankkineet koulutuksensa ulkomailta, tyypillisesti Iso-Britanniasta tai Yhdysvalloista.
Faktat koulutuksesta:
Laajuus: Koulutus kestää yleensä 5 vuotta.
Taso: Kyseessä on ylempi korkeakoulututkinto (Maisteri / Master’s Degree).
Sisältö: Opinnot vastaavat laajuudeltaan lääketieteen opintojen esikliinistä vaihetta. Kiropraktikot opiskelevat syvällisesti anatomiaa, fysiologiaa, neurologiaa sekä radiologiaa (röntgenkuvien tulkinta).
Diagnostiikka: Vahvan teoreettisen pohjan ansiosta kiropraktikko on erikoistunut erotusdiagnostiikkaan. Hän osaa tutkia, onko kivun syy mekaaninen lukko, välilevyn pullistuma vai onko syytä lähettää potilas lääkäriin vakavamman sairauden poissulkemiseksi.
Historia: Kuurosta miehestä ja hermoston yhteydestä
Kiropraktiikan juuret ulottuvat vuoteen 1895 ja Yhdysvaltoihin. Alan perustaja D.D. Palmer teki tuolloin ensimmäisen tunnetun kiropraktisen hoidon.
Legenda kertoo, että Palmer hoiti Harvey Lillard -nimistä miestä, joka oli menettänyt kuulonsa 17 vuotta aiemmin. Palmer havaitsi Lillardin selkärangassa nikaman, joka tuntui olevan pois paikoiltaan. Hän manipuloi nikaman takaisin asentoon, ja tarinan mukaan miehen kuulo palautui.
Vaikka nykytiede ei tue väitettä kuulon palautumisesta rangan käsittelyllä, tämä tapahtuma oli käänteentekevä. Se johti oivallukseen selkärangan ja hermoston välisestä yhteydestä. Palmerin perhe kehitti kiropraktiikasta systemaattisen hoitomuodon, jonka keskiössä on hermoston toiminnan optimointi.
Hoitofilosofia: Hermosto ohjaa kaikkea
Kiropraktiikan filosofia eroaa muista manuaalisista hoidoista sen vahvalla painotuksella hermostoon. Perusajatus on seuraava:
Viestintä: Aivot ja hermosto ohjaavat kehon kaikkia toimintoja.
Suoja: Selkäranka suojaa herkkää selkäydintä ja hermojuuria.
Häiriö: Jos selkärangan nikamien liike on rajoittunut tai ne eivät toimi mekaniikallisesti oikein, tämä voi ärsyttää hermostoa ja häiritä viestinkulkua.
Korjaus: Palauttamalla nikaman normaali liike poistetaan hermoston ärsytys, jolloin keho pystyy toimimaan kivuttomasti.
Mikä on "adjustointi"?
Kiropraktikon tunnetuin työkalu on adjustointi eli manipulaatio. Se on nopea, tarkka ja lyhytliikkeinen impulssi, joka kohdistuu jumiutuneeseen niveleen.
Hoidossa usein kuuluva "naksahdus" (kavitaatio) on vaaraton ja luonnollinen ilmiö. Se ei ole ääni luun murtumisesta tai paikalleen menosta, vaan se syntyy, kun nivelkapselin sisällä paine muuttuu nopeasti ja sinne vapautuu kaasukuplia.
Nykypäivä: Raja-aidat kaatuvat tutkitun tiedon edessä
Vielä vuosikymmeniä sitten terveydenhuollon ammattikunnat – lääkärit, fysioterapeutit, kiropraktikot ja osteopaatit – toimivat kukin omissa siiloissaan. Kiropraktiikkaa pidettiin joskus vain "niksautteluna" ja fysioterapiaa "jumppana".
Nykyään tilanne on onneksi toinen. Tutkitun tiedon ja näyttöön perustuvan lääketieteen (Evidence Based Medicine) yleistyminen on lähentänyt ammattikuntia toisiaan kohti.
Nykyaikainen, moderni kiropraktiikka allekirjoittaa samat periaatteet kuin fysioterapiakin:
Passiivinen hoito ei yksin riitä: Pelkkä rangan manipulaatio avaa kyllä "liikkumisen ikkunan" ja lievittää kipua tehokkaasti, mutta vaikutus jää lyhytaikaiseksi ilman aktiivisuutta.
Aktiivinen kuntoutus on avain: Jotta vaiva ei uusiudu, kehoa on vahvistettava. Siksi monet kiropraktikot antavat nykyään kotihoito-ohjeita ja liikeharjoitteita tai ohjaavat asiakkaan fysioterapeutille jatkokuntoutukseen.
Vastaavasti monet fysioterapeutit ovat kouluttautuneet manuaaliseen terapiaan ja käyttävät manipulaatiota osana hoitoa.
Yhteenveto
Kiropraktiikka on kehittynyt 1800-luvun "luiden asettelusta" moderniksi, korkeakoulutetuksi terveydenhuollon alaksi. Se on erinomainen apu akuutteihin kiputiloihin, kuten noidannuoleen tai iskiakseen.
Tärkeintä on ymmärtää kokonaisuus: manuaalinen käsittely luo edellytykset kivuttomalle liikkeelle, mutta aktiivinen harjoittelu ja asiakkaan oma toiminta pitävät kehon terveenä. Riippumatta siitä, onko ammattilainen kiropraktikko, naprapaatti vai fysioterapeutti, parhaat tulokset saavutetaan yhdistämällä taitava käsityö ja oikeanlainen liike.